Esittelyssä Husqvarna Club Finlandin jäsen: ERKKI PIETOLA

           Monelle 60- ja 70-luvulla motocrossia seuranneelle Erkki Pietola on tuttu nimi. Urheilusaavutuksilla mitattuna hänen parhaat vuotensa olivat 70-luvun puolivälissä mutta ura on ollut pitkä ja täynnä monenlaisia tapahtumia.

          Erkin periaate "mikään tehtaalla tehty ei kelpaa" näkyi jo hänen ensimmäisessä moottoripyörässään, 125 cc MZ 1961:ssa. Siihen täytyi tehdä pakoputki yläkautta. Kilpailutoiminta alkoi 1964 ja lajina oli trial. Otto Toivonen hommasi "Ekille" 200-kuutioiseksi muutetun Silverpilenin. Tuloksena oli ensimmäisellä kaudella monta voittoa ja nousu yleiseen luokkaan seuraavaksi kaudeksi. Pyörään asennettiin Rovaniemen kilpailussa BSA:n keula kun Hussan keula ei oikein toiminut toivotulla tavalla. Trial ei kuitenkaan jaksanut innostaa miestä riittävästi ja loppukauden kilpailut jäivät ajamatta Loppupisteissä Eki oli kuitenkin 4., tasapisteissä kolmannen kanssa, jolle annettiin pronssia useamman ajetun kilpailun vuoksi.

          Samana vuonna Jouko Ryhänen toi Ruotsista neljä 250cc Husqvarnaa: Mikkolalle, Pesoselle, Länsivuorelle ja Pietolalle. Eki saavutti useita kärkisijoja nuorten luokassa ja nousi 1966 yleiseen luokkaan. Seuraavat pari kesää menivät lähinnä armeijan harmaissa. 1969 Arwidson antoi Ekille Ossan käyttöön mutta ajo oli hänen mukaansa enempi harrastelua. Hän ei ollut täysin tyytyväinen vakio-Ossaan vaan alkoi kehittää sitä: keulan hän osti Jaroslav Faltalta eli se oli tehdas-CZ:sta, runko muutettiin CZ:n rungosta, tankki ja satula olivat itse tehdyt, navat vaihdettiin kevyempiin ja taakse hän teki levyjarrun! Kun eräs ystävä lähetti Ekin pyörästä Ossan tehtaalle kuvia niin yllättäen seuraavan vuoden tuotantomalli vaikutti jotenkin tutulta. Sattumaako vain? Tällä omatekemällä pyörällään hän saavutti 1972 SM-erävoittoja sekä paljon muita hyviä sijoituksia.

          1971 olikin mennyt lähinnä työn merkeissä. Hän rakensi Kai Kuparisen kanssa 5 kpl Suzuki T-500 TT-pyöriä ja Bensowille 105 kpl Solifer-crossimopoja. Tällaisella ajoi mm. Jukka "Jana" Penttiläkin Bensowin tehdaskuskina. Liekö kaikki ajettu jo täysin loppuun kun tiedossa ei ole yhtäkään kappaletta?

          70-luvun alussa Pietola kokeili jääradalla purkkiorjan hommaakin parin talven ajan. Kuskina toimi Eero Hilpinen ja meno oli varmasti näyttävää, sillä purkkiorja oli saanut leikkiä lintua useammankin kerran. Eero ajoi välillä kurvit hieman liian ahnaasti ja kun etupyörä haukkasi penkkaa niin silloin repsikkaa vietiin. Näillä kerroilla menestys aina kärsi mutta hyviäkin sijoja pari saavutti useita.

          Arwidson antoi Ekille käyttöön 250cc Yamahan v. -73. Näitä pyöriä tuotiin maahan vain kaksi kappaletta, toisella ajoi Jorma Järvinen. Pyörä oli kova kulkemaan mutta Arwidsonin mekaanikkojen huolimattomuus vei Ekiltä hyviä sijoituksia ohi suun kun huolimattomasti asennettu ilmanpuhdistaja päästi hiekat koneeseen kahdessa kilpailussa.

 Hyvinkään MM-kisassa Eki näki miten tehtaan pyörissä oli takaiskunvaimentimet asennettu vinoon jousituksen parantamiseksi. Westerkullassa ajettavaan kilpailuun hän oli sitten muuttanut omansa samanlaiseksi ja johti kisaa ylivoimaisesti kun toinen iskari napsahti poikki. Se ei miestä kuitenkaan pysäyttänyt vaikka tietysti hidasti menoa. Pari kierrosta ennen maalia näytti vielä että voitto tulee, mutta sitten pamahti toinenkin pumppu ja peli oli selvä. Iskarit eivät olleet vielä kehittyneet tarpeeksi että niitä olisi voinut rasittaa näin. Kauden lopputulos SM 5.

          Seuraavalle kaudelle merkki vaihtui taas, nyt oli vuorossa KTM. Alkukausi meni teknisten ongelmien kanssa, sillä rungot eivät kestäneet hurjaa menoa. Loppukaudeksi asiaan tuli kuitenkin jo parannusta ja Eki ajoikin samalla pyörällä sekä 250 että 500cc kisoja, vaihtaen vain konetta. Kausi 1975 oli sitten jo menestystä täynnä, lopputulos Mikkolan jälkeen SM 2. 500-kuutioisissa. Seuraavana vuonna hän ajoi kaikkia luokkia ja Suomen mestaruudestakin 125 ja 500-kuutioisissa. Lisäksi maailman huippukin tuli tutuksi kun Eki kiersi yhdessä Tapani Pikkaraisen kanssa 500-kuutioisten MM-kisoja ympäri Eurooppaa, mm. Italiassa, Itävallassa ja Belgiassa. Sijoitukset olivat yleensä 12-15, mikä on hyvin kun kärkikymmenikön täyttivät jo tehdaskuskit. Samalla reissulla ajettiin tietysti myös muita kansainvälisiä kilpailuja. Tuolloin ajaminen, ainakin kotimaassa, oli enemmänkin harrastus, josta ei otettu kovia paineita. SM-kisaankin lähdettiin sen suurempia keskittymättä. Ehkä nykyisinkin pitäisi ottaa hieman rennommin.

            1977 alkukausi meni ihan hyvin mutta sitten rysähti: Eki oli Parolassa harjoittelemassa kun erään hyppyrin päällä oli panssarivaunun tekemä jälki, hiekkakasa, joka teki KTM:stä kotkan. Lento päättyi männyn oksaan ja maahan pudotessaan Eki katkaisi molemmat jalkansa, toisen neljästä ja toisen  viidesta kohtaa. On sanomattakin selvää että kausi oli ohi mutta loppupisteissä hän oli kuitenkin neljäs. Parantuminen kävi melko nopeasti, osaltaan varmasti hyvän peruskunnon takia. Ekihän harrasti myös kilpahiihtoa yms. lajeja crossin lisäksi, joten mies oli (ja on edelleen) teräksisessä kunnossa.

          1978 oli viimeinen vuosi motocrossissa. Pyöränä oli 360cc KTM ja lopputuloksena SM-hopeaa viisisataisissa, joten menestyksen puute ei ainakaan ollut lopettamisen syynä. Siviilissä talon rakentaminen piti pari vuotta kiireisenä mutta sitten veri veti taas kilparadoille. 1981 tuli taas SM-mitali Kotarilla, nyt vain lajina oli enduro ja väri pronssi. 1983 kalustona oli nelitahtinen ja sillä tulikin Päijänteeltä luokkavoitto. Samana vuonna Eki osallistui Skotlannissa Six Daysiin. Tätä kilpailua hän pitää huonoimmin järjestettynä missä hän on ollut. Keli oli aivan hirveä, vettä tuli ja kun reitti oli välillä pilvien yläpuolelle kohoavilla vuorilla niin rata meni täysin mahdottomaan kuntoon. Järjestäjät heittivät puun runkoja velliksi menneeseen maastoon, että sieltä löytyisi edes jonkinlainen pohja, mutta tälläinen koitui ainakin Ekille kohtaloksi: oksan karahka hajotti ketjut ja vaihteiston ja peli oli sitä myöten selvä. Tämä kokemus riittikin Ekille moneksi vuodeksi ja seuraavaksi hän ajoi vasta 1989, tuloksena enduron nelitahti-Cupin voitto.

          Bensow antoi Pietolan käyttöön 1991 350cc nelari-Suzukin, jolla tuli mm. yhden osakilpailun kokonaisvoittokin. 4-T Cupin viimeisessä osakilpailussa Eki vaihtoi huvikseen siirtymätaipaleelle Jukka Jääskeläisen kanssa pyöriä. He kilpailivat Cupin voitosta mutta tuosta sinänsä harmittomasta, mutta tiukasti pykäliä lukien sääntöjen vastaisesta vaihdosta tehdyn protestin perusteella heidät molemmat hylättiin. Loppusijoitus vaihtui näin Ekin osalta pronssiin. Samalla hän päätti lopettaa kilpailu-uransa koska homma oli liian tosikkomaista.

          Vanhojen pyörien pariin Eki siirtyi oikeastaan sattumalta. 1992 hän kuuli Ahveniston Rompetorilla vanhasta Ossastaan, siitä samasta, jonka hän oli käytännössä rakentanut itse. Hän hankki sen takaisin itselleen ja kunnosti sen. Sen jälkeen talliin on ilmaantunut samanlainen MZ kuin hänen ensimmäinen mp:nsä oli sekä Husqvarna Silverpilen, molemmat museorekisterissä ja uuden veroisia. KTM:iä löytyy myös ja uusimpia hankintoja on ex-Håkan Carlqvist 250cc 1974 Ossa-tehdaspyörä. Ehkä Eki nähdään tällä ainutlaatuisella pyörällä kesällä Classic Motocross Cupin lähtöviivalla? Kaksi kesää hän on nyt saanut kunnian ajaa Pekka Hurrilan Husqvarna 500 1931 TT-pyörällä, mm. 1998 Assenin suuressa tapahtumassa, jossa olivat mukana kaikki maailman tähdet Agostinista alkaen. Siellä HVA oli tapahtuman vanhin pyörä ja herätti ansaittua huomiota, onhan näitä Sturmey & Archerin koneella valmistettu vain kaksi kappaletta eikä toisesta ole enää mitään tietoa. Tämä yksilö pitäisi olla alkuperäinen Suomi-pyörä vaikkei historia olekaan täysin selvillä. Nykyisellä omistajallaan se on kuitenkin ollut jo 50-luvun alkupuolelta lähtien. V. -99 Eki osallistui myös Hedemoran TT-ajoon Ruotsissa.

          Erittäin taitavana käsityön osaajana Pietola on kunnostanut useita 118 cc Husqvarnoja, joista kaksi oli nytkin tallissa. Näihin ei saa enää osia oikein mistään, mutta ei se ole Ekiä haitannut, sillä itse tehtynähän niistä saa vieläkin parempia!

    

Takaisin

1